treeniä, treeniä ja treeniä
Pyydän heti alkuun anteeksi, kun en ole ehtinyt tätä blogia kirjoittaa ja päivittää. Tosi asia on että nykyään olen niin väsynyt aina töiden ja tallilla käymisen jälkeen, etten yksinkertaisesti ole enää illalla jaksanut istua tietokoneelle päivittämään blogia. Mutta nyt itse aiheeseen!
Eli meillä oli Ranen kanssa Raul Kaunan valmennukset lauantaina ja sunnuntaina (21.-22.4). Ensimmäisenä päivänä mentiin jumppa sarjoja sekä normaali sarjoja. Rane oli alkuun melkolailla pohkeen takana, mutta kun saatiin hyppyjä muutama alle niin Raneki innostui asiasta. Mielestäni sarjojen hyppääminen on ehkä kaikista mukavinta esteratsastuksessa, voisin sanoa että sarjaeste on suosikkini kaikista estetyypeistä. Ennen viimekesää minulla ei ollut hajuakaan sarjavälien ''oikeanlaisesta'' ratsastamisesta. Eli viime kesänä opin, että sarjan ensimmäisen osan ylittäminen ratkaisee melko pitkälle sen, miten toista osaa tulee lähestyä. Ihanaa kun saa tämmösiä AHAA elämyksiä!
Toisena päivänä meillä oli sitte rata harjoitus. Eli ensimmäiseksi hypättiin kaikki tehtävät kertaalleen läpi. Tehtävänä oli erilaisia suhteutettuja linjoja, sarjoja ja muutama ''pelottava'' erikoiseste. Rane oli rataharjoituksessa huomattavasti mukavampi ja viriilimpi kuin ensimmäisen päivän treeneissä. Huomasin myös että olen oppinut jotain hyvin olennaista, linjaamaan esteet oikein! Tämä on ollut minulle jonkinlainen ongelma useamman vuoden (niinpä! niinkin helppo asia kuin oikeiden teiden linjaaminen), mutta nyt tuo ongelma on vihdoin selätetty. Välillä olen myös hiukan malttamaton odottamaan Ranen ponnistusta esteelle, jos se tulee hyvin lähelle estettä, mutta rataharjoituksessa maltoin kerrankin mieleni, ja odotin hevosta. Tästä sain myös Rauliltakin kiitosta. On uskomatonta, kuinka hyvä tunne siitä tulee, kun jossakin itselleen haasteellisessa asiassa onnistuu. Ehkäpä juuri tämän vuoksi jäin aikanaan koukkuun ratsastamiseen, ja siksi että tässä harrastuksessa ei ole koskaan täysin valmis. En voi itsekään uskoa kuinka paljon olen mennyt ratsastuksellisesti eteenpäin kuluneen vuoden aikana, mutta ilma super valmentajiani tätä kehitystä ei olisi tapahtunut, siispä suuri kiitos heille!
Sitten asiasta viilipurkkiin, sain vihdon tehtyä myös motivaatio kirjeen Viron yliopistoon. Viroon kouluun hakeminen arvelutti minua jonkin verran, mutta nyt kun olen saanut hakemiseen paljon tukea perheeltä, ystäviltä ja valmentajilta, minusta tuntuu että en tahdo minnekkään muualle kouluun, kuin Viroon. Tarton alueella on myös kuulema valtavasti talleja joissa on useampi maneesikin pihassa, kävelytys koneet ja suuret laitumet. Ja miltein kaikissa puhutaan myös suomea. Tämä jo puolestaan houkuttelee minua lähtemään viroon. Eikä sitä koskaan tiedä jos sieltä tarttuisi mukaan myös jokin toinen kiva hevonen... Toivossa on hyvä elää!
Jos teille jotka blogiani luette, tulee hyviä ideoita mistä haluaisitte minun kirjoittavan niin ehdotuksia saa laittaa vapaasti! :)
terkkuja, Roosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti