Ma õpin eesti keelt!

I'm thinking this and I'm thinking that..

Nyt ehdin vihdoin ja viimein päivittää myös tätä blogiani. Eli olen asunut tartossa nyt viikon verran. Omaan asuntoomme päästiin Roosan ja Eveliinan kanssa muuttamaan torstaina, joten asuimme koko alkuviikon hotellissa. Heti tänne tultuamme minulle iski pienoinen kulttuuri shokki, nimittäin esimerkiksi täällä hotelleissa ei ole ilmastointia ja jos on niin siitä pitää erikseen maksaa. Suomessa on ihan päivän selvä asia, että joka talossa ja huoneistossa on ilmastointi! Yllätyksenä tuli myös se, kuinka hankalaa virastoissa asioiminen täällä virossa on, kun topakat virastotädit eivät puhu, eivätkä haluakkaan puhua sanaakaan englantia, vaan ainoastaan viroa. Nyt olen kuitenkin opiskellut viron kieltä viikon verran, ja voin kertoa et osaan tilata jo kahvin, sekä lounaan ravintolasta eesti keelel. Edistystä tämäkin ja valoa näkyy jo tunnelin päässä!

Nyt ensimmäisen viikon aikana on pitänyt hoitaa niin monia asioita, että mitään ylimääräistä ei ole ehtinyt edes miettiä. Esimerkiksi kaupungissa kierteleminen on jäänyt aika vähiin, mutta eiköhän tuota ehdi kierrellä vielä monet kerrat seuraavan kuuden vuoden aikana. Illat ovat mielestäni kaikista pahimpia, koska silloin on liian paljon aikaa mietiskellä kaikenlaista ja silloin myöskin iskee ''jäätävä'' koti-ikävä, kämppikseni sanoja lainaten. Päälimmäisenä mielessä on varmasti, että onko tämä ihan varmasti juuri se ammatti johon haluan lukea? Onko tämä ammatti kaiken sen uhraamisen ja vaivan arvoista, jonka olen tämän vuoksi jo joutunut tekemään? Olisiko paljon helpompaa vain opiskella turvallisessa ja tutussa Suomessa, eikä kaukana Tartossa, Viron ja Venäjän rajamailla.. Vähän aikaa miettiessäni asiaa, tulin siihen tulokseen, että eläinlääkärin ammatti on ainut ammatti, johon haluan valmistua, ainakin tällä hetkellä. Lisäksi vieraassa maassa opikeleminen ja vieläpä vieraalla kielellä kasvattaa ihmistä ja opettaa selviytymään tiukemmassakin paikassa. Ja kolmas puoltava tekijä sille miksi opiskelen juuri Eesti maaülikoolis on se, että Suomen eläinlääketieteelliseen minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä sisälle. Sisäpiiri vitsi onkin, että helsingistä valmistuu kuulema marsun silittäjiä, en kylläkään tiedä pitääkö se paikkaansa..

Mutta se hyvä puoli Virossa opiskelussa ainakin on, että opiskelija elämä täällä on halpaa! Kävimme lauantai iltana Illegardissa istumassa iltaa vanhempien opiskelijoiden kanssa yhdessä, ja iloksemme (joka aamulla muuttui pahaksi oloksi..) saatiin huomata että esimerkiksi shotit maksoivat 5kpl/5€ ja 0,5l siiderit/kalja 3kpl/5€. Vähän eri hintataso kuin Suomessa.. :)

Hevosen tuomista olen jonkin verran miettinyt uudestaan, nimittäin heinän laatu ja hevosten hoito eivät ole samaa luokkaa, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Ja omaa hevostani en halua mihinkään huonoon paikkaan viedä. Jos Tallinnaan ei olisi niin pitkä matka, niin veisin Ranen sinne Raulin talliin. Mutta välimatkaa kertyisi turhankin paljon.. Mutta nyt otan jonakin vklp irtioton tästä koulu arjesta ja lähden Kurtnaan ratsastamaan. En muista koska viimeksi olisin ollut viikon ratsastamatta, alkaa jo olla ikävä hevosen selkään..

Mutta ihanan iso ja uusi jenkkisänkyni kutsuu minua vaativasti, joten taidan lähteä nukkumaan, niin jaksan huomenna kuunnella taas 6h ahh niin ihanaa eestikeelt, jota ma en ymmärrä juuri ollenkaan vielä. Mutta eiköhän se tästä iloksi muutu!! :D

Nägemiseni! -Roosa

Klinikka reissu..

Tänään käytettiin Isän ja siskoni Rositan kanssa Ranea Oulun hevosklinikalla tutkittavana, kun se loukkasi oikean takajalkansa laitumella viikko sitten lauantaina kun tultiin Rovaniemeltä kisoista. Sunnuntain kisapäivänä Rane tuntui verryttelyssä jo jotenkin haluttomalta hyppäämään, mutta ajattelin sen olevan vain väsynyt edellisestä kisa päivästä ja lämpimästä ilmasta. Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan rane kielsi 110cm radan toiselle esteelle ja lensin selästä. SIlloin minusta jo tuntui, että kaikki ei ole ihan ok. Ranen oikea takajalka oli turvoksissa ja se arasteli hiukan, joten ajattelin että eiköhän se mene ohi viikon kävely lomalla.

No turvotus jalassa ei kuitenkaan alkanut laskemaan ja Rane arasteli jalkaa edelleen ihan yhtä paljon kuin viikko sitten. Joten soitin sitten Ouluun ja varasin ajan klinikalle. Aikoja ei ollut jäljellä kuin yksi ja sekin 8.00 tänä aamuna. No ei siinä mitään, heppa kyytiin 6.00 aamulla ja auton nokka kohti Oulua.

Lääkärinä toimi Tapion Heidi, joka mielestäni oli erittäin pätevä ja tarkka lääkäri. Ensin hän tunnusteli jalkaa ja katsoi ontuuko käynnissä. Minkäänlaista ontumista ei ollut havaittavissa, joten Rane laitettiin pakkopilttuuseen röntgenkuvausta varten (tästä osiosta Rane ei tykkää yhtään ja se täytyykin aina rauhoittaa toimitusta varten, jottei se peruuttelisi röntgenlaitteen päälle..) Kuvista löytyi  heti syy, miksi Rane oli niin haluton hyppäämään kisoissa, sääriluussa oli pitkittäissuuntainen murtuma. Joten ei siis mikään ihme, ettei hyppääminen kisoissa kiinnostanut! Nyt Rane saa siis viettää 4kk sairaslomalla, eikä pääse mukaani Viroon ihan vielä, vasta Jouluna. Liikuttaakkaan ei saa muuta kuin 15min kävely lenkkejä taluttaen, ja voin sanoa ,että taidan omistaa villihevosen 4kk jälkeen.. Ranelle varattiin kontrollikäynti klinikalle kuukauden päähän, jotta varmistetaan, että murtuma ei ole levinnyt, vaan alkanut parantua.

Mutta eiköhän siitä vielä hevonen saada, hope so!

Sitten vielä Tartosta sen verran, että alan olla jo epätoivoinen asunnon löytämisen suhteen. Muuttoon on reilu viikko aikaa, eikä vieläkään asuntoa! Mutta onneksi tuleva kämppikseni Eveliina on ahkerasti kysellyt meille asuntoja, kun hänen kielitaitonsa on omaani parempi, joten emmeköhän me jonnekkin pääse muuttamaan ennen kielikurssin alkua =)

Toivottavasti seuraava postaus olisi vähän mukavammista aiheista!

kuulemiin! -Roosa

Suuria muutoksia

Congratulations on being accepted to our Institute of Veterinary Medicine and Animal Sciences of the Estonian University!!

Eli kuten otsikkokin sen jo kertoo, pääsin kuin pääsinkin Viroon Tarton yliopistoon opiskelemaan eläinlääketiedettä. Kaukainen haave ja lapsuuden unelmani käy vihdoin toteen ja pääsen opiskelemaan juuri sitä mitä itse haluan! En voi vieläkään uskoa tätä todeksi!

Kouluhan minulla alkaa 20.8.2012, jolloin meillä suomalaisilla opiskelijoilla alkaa kaksi viikkoa kestävä vironkielen kurssi. Kurssi on pakollinen kaikille suomalais opiskelijoille, jos ei ole jo aikaismmin käynyt vastaavaa kurssia, tai osaa jo entuudestaan viroa. Heti kielikurssin jälkeen luennot alkavat normaalisti viron kielellä. Alku on varmasti hankalaa vieraassa maassa ja vieraalla kielellä, mutta onneksi me suomesta tulevat opiskelijat olemme jo tutustuneet toisiimme facebookin ja SUOLET RY:n foorumin kautta. Kysymyksiä päässä on tässä vaiheessa vielä tuhat ja sata, mutta onneksi suurimpaan osaan löytyy vastaus tutoreiltamme, joista on ollut korvaamaton apu käytännön asioissa.

Nyt kuitenkin pitäisi pikkuhiljaa kerätä koko elämä muuttolaatikoihin ja miettiä mitä tarvitsen mukaan ja mitä en (omasta mielestänihän tarvitsen kaiken ja äidin mielestä vain puolet... =D) Astioita, pyyhkeitä, keittiö tarvikkeita yms. olen saanut mummoilta ja äidiltä, niin ei ole tarvinnut kaikkea ostaa uutena ja samalla säästää pitkän pennin!

Suurin huolenaiheeni kuitenkin on se minne tallille veisin hevosen, mistä löydän pätevän kenggittäjän, minkä laatuista heinä on virossa ja miten ehdin hoitaa sekä koulun, että hevosen kunnialla. Ranea en kuitenkaan ota mukaan, kuin vasta kielikurssin jälkeen, jolloin tiedän millaista arkeni tulee Virossa olemaan, ja ehdin katsoa rauhassa minua miellyttävän tallipaikan.

Sitten kun pääsen kunnolla kiinni opiskeluun, niin lupaan päivittää tänne teille kuulumisia ahkerammin kuin mitä tähän asti olen päivittänyt.. ;D

heippodei!

 -Roosa

CAVALOR, EQUILINE, VEREDUS, DYON... Elikkä kauan odotettu varuste päivitys!

Heti ensiksi pyydän anteeksi erittäin pitkää taukoa kirjoittamisessa. En yksinkertaisesti ole ehtinyt kirjoittaa kuulumisia tänne blogiin. Mutta voin hymyssä suin kertoa, että voitte onnitella ylioppilasta vuosimallia 2012!! I made it! Lukiosta jäivät jopa ihan hyvät paperitkin käteen, eli: äidinkielestä M, biologiasta M, terveystiedosta E, lyhyestä matikasta E, pitkästä ruotsista B ja pitkästä englannista B. Nyt pitäisi saada vain viron haku tehtyä loppuun netissä, kaikki paperit on jo muuten kirjoitettuna :)

Mutta nyt sitten kuitenkin pääaiheeseen, eli kauan odotettuun varuste päivitykseen! Tähän olen koonnut osan varusteista kuvien kera, joita Ranella käytän.  Kuten kuvista voitte huomata, ehdoton suosikki värini on tummansininen ja onneksi väri sopii myös hevoselle!






Tämä on ehkä suosikki loimeni kaikista Ranen loimista. Ostin tämän Equilinen cajune verkkoloimen Reunokselta viime kesänä. Loimi oli niiin hieno ja oikean värinen, että olihan se pakko saada :)






















Siskoni osti tämän Dyonin villaloimen viime syksynä Helsingin Horse Showsta, Reunoksen myyntikojusta. Värikin on sininen, yllätys yllätys!


























Horsewearin Amigo sadeloimi, ostettu Reunokselta viime kesänä (ihan olette oikeassa, miltein kaikki varusteet ovat Reunokselta).

Kilpailu ja valmennus käytössä Ranella on Vereduksen carbon gel suojat. Nämä ostin viime kesänä Ypäjän Finnderbystä, en kylläkään muista mistä myynti kojusta.
























Equiline flättäri huopa

Kilpailu käytössä Ranella on cavalorin huopa ja korvahuppu. Tämä satulahuopa on suosikkini!

Dyonin satulahuopa, ostettu Reunokselta viime kesänä.

Eli tässä nyt joitaki varusteita mitä Ranella on käytössä, myöhemmin tulossa sitten vähän laajempi varuste päivitys.

Meillä olisi nyt tulevana sunnuntaina kilpailut Oulussa äimärautiolla. Vielä en kuitenkaan tiedä mitkä luokat siellä starttaisin. Käykää myös katsomassa videot sivulta 100cm rata video huhtikuun hallikisoista. Nuissa kisoissa tein ehkä parhaan uusinta ratani ikinä!

Mutta ensiviikolla laitan tänne jonkin video päivityksen kisoihin valmistautumisesta!

see you later alligator!

 treeniä, treeniä ja treeniä

Pyydän heti alkuun anteeksi, kun en ole ehtinyt tätä blogia kirjoittaa ja päivittää. Tosi asia on että nykyään olen niin väsynyt aina töiden ja tallilla käymisen jälkeen, etten yksinkertaisesti ole enää illalla jaksanut istua tietokoneelle päivittämään blogia. Mutta nyt itse aiheeseen!

Eli meillä oli Ranen kanssa Raul Kaunan valmennukset lauantaina ja sunnuntaina (21.-22.4). Ensimmäisenä päivänä mentiin jumppa sarjoja sekä normaali sarjoja. Rane oli alkuun melkolailla pohkeen takana, mutta kun saatiin hyppyjä muutama alle niin Raneki innostui asiasta. Mielestäni sarjojen hyppääminen on ehkä kaikista mukavinta esteratsastuksessa, voisin sanoa että sarjaeste on suosikkini kaikista estetyypeistä. Ennen viimekesää minulla ei ollut hajuakaan sarjavälien ''oikeanlaisesta'' ratsastamisesta. Eli viime kesänä opin, että sarjan ensimmäisen osan ylittäminen ratkaisee melko pitkälle sen, miten toista osaa tulee lähestyä. Ihanaa kun saa tämmösiä AHAA elämyksiä!

Toisena päivänä meillä oli sitte rata harjoitus. Eli ensimmäiseksi hypättiin kaikki tehtävät kertaalleen läpi. Tehtävänä oli erilaisia suhteutettuja linjoja, sarjoja ja muutama ''pelottava'' erikoiseste. Rane oli rataharjoituksessa huomattavasti mukavampi ja viriilimpi kuin ensimmäisen päivän treeneissä. Huomasin myös että olen oppinut jotain hyvin olennaista, linjaamaan esteet oikein! Tämä on ollut minulle jonkinlainen ongelma useamman vuoden (niinpä! niinkin helppo asia kuin oikeiden teiden linjaaminen), mutta nyt tuo ongelma on vihdoin selätetty. Välillä olen myös hiukan malttamaton odottamaan Ranen ponnistusta esteelle, jos se tulee hyvin lähelle estettä, mutta rataharjoituksessa maltoin kerrankin mieleni, ja odotin hevosta. Tästä sain myös Rauliltakin kiitosta. On uskomatonta, kuinka hyvä tunne siitä tulee, kun jossakin itselleen haasteellisessa asiassa onnistuu. Ehkäpä juuri tämän vuoksi jäin aikanaan koukkuun ratsastamiseen, ja siksi että tässä harrastuksessa ei ole koskaan täysin valmis. En voi itsekään uskoa kuinka paljon olen mennyt ratsastuksellisesti eteenpäin kuluneen vuoden aikana, mutta ilma super valmentajiani tätä kehitystä ei olisi tapahtunut, siispä suuri kiitos heille!

Sitten asiasta viilipurkkiin, sain vihdon tehtyä myös motivaatio kirjeen Viron yliopistoon. Viroon kouluun hakeminen arvelutti minua jonkin verran, mutta nyt kun olen saanut hakemiseen paljon tukea perheeltä, ystäviltä ja valmentajilta, minusta tuntuu että en tahdo minnekkään muualle kouluun, kuin Viroon. Tarton alueella on myös kuulema valtavasti talleja joissa on useampi maneesikin pihassa, kävelytys koneet ja suuret laitumet. Ja miltein kaikissa puhutaan myös suomea. Tämä jo puolestaan houkuttelee minua lähtemään viroon. Eikä sitä koskaan tiedä jos sieltä tarttuisi mukaan myös jokin toinen kiva hevonen... Toivossa on hyvä elää!

Jos teille jotka blogiani luette, tulee hyviä ideoita mistä haluaisitte minun kirjoittavan niin ehdotuksia saa laittaa vapaasti! :)

terkkuja, Roosa

Kiirettä pitää..

Heippsuli vei!

En ole nyt oikein ehtiny päivittää tätä minun blogia, harmi kun työt häiritsee muuta elämää. Tästä syystä myös varuste postaus siirtyy hieman tuonnemmaksi. Töistä vielä mainittakoon sen verran, että oon päässy aika hyvin jo sisälle tuohon puhelinmyynnin ihmeelliseen maailmaan. Kauppojakin olen saanut tehtyä reilussa viikossa yli kymmenen! Kauppojen teosta saa bonuksia sen mukaan mitä on myynyt, sekä teho pisteitä (joista en tajua vielä yhtään mitään).

Tänään käytiin Ranen kans maastoilemassa Saran ja Mäntin seurana. Ilma ei ollut mitä mahtavin kovan tuulen takia, mutta hepat käyttäytyivät kuitenkin yllättävän fiksusti (mitä Rane nyt teki muutamat perinteiset sätkymiset). Ihanaa kun tietki on melkein sulaneet jo, joten pystyttiin myös ravaamaan ja laukkaamaan jonku verran. Tämä rapakausi vain teettää vähän enemmän töitä varusteiden putsauksen tiimoilta, koska kaikki suojat on milteinpä pestävä joka maastoreissun jälkeen, mutta toivottavasti tätä rapaa, kuraa ja loskaa ei kestäis enää kovin kauan.

Viikonloppuna meillä olis Ranen kans vuorossa sitte Raulin estevalmennukset, joista toivottavasti saan myös kuva ja videomateriaalia tänne teidän katseltavaksi. Raulin valmennuksessa olisi tarkoitus valmistautua seuraavan viikonlopun kisoja varten. Ilmoittauduin kisoihin luokkiin 100cm ja 110cm, mutta saapi nähdä miten menee!

Tämä jäi nyt vähän tynkä päivitykseksi, mutta viimeistään viikonloppuna lisää! :D

p.s Tein uuden sivun videoita varten, joita voitte käydä katsomassa. Pyrin laittamaan kaikki uudet videot tuolle sivulle

Estereenit 10.4

Heipsan!

Eli tänään meillä oli Ranen kanssa Katan pitämä estetreeni. Aluksi tehtiin kontrolli harjoitusta pitkällä linjalla, eli tultiin laukassa ristikkoa jonka jälkeen siirrettiin hevonen käyntiin linjalla, käveltiin muutama askel linjaa seuraten, jonka jälkeen nostettiin uusi laukka ja laukattiin toisen ristikon yli. Rane oli melko hyvin kuulolla, ja käynti siirtymät onnistuivat suhteellisen hyvin.

Tämän jälkeen aloimme tulemaan kolmen pystyn linjaa, jossa kontrolli harjoituksia jatkettiin. Eli ensimmäiseltä pystyltä tuli ratsastaa viidellä laukka askeleella toiselle pystylle, jatkaen siitä taas viidellä laukka askeleella kolmannelle pystylle. Esteiden välit olivat normaalia lyhemmät, joten hevosten laukkaa tuli lyhentää, jotta väliin sai toteutettua viisi laukkaa. Harjoitus onnistui hyvin, lukuunottamatta omaa mokaani heti alussa. Lähdin ratsastamaan liian suurta laukkaa tehtävälle, ja korjasin laukkaa lyhemmäksi juuri ennen estettä (näinhän EI tulisi koskaan tehdä) joten Rane pysähtyi siihen ihmettelemään, että mitä se kuski nyt oikein tahtoo. Tultiin uudestaan kun myös kuskilla oli ''ajatus kasassa'' , ja selviydyttiin tehtävästä kunnialla. Aluksi meinasi olla molemmilla hiukan kiire väleissä, eivätkä pidätteet menneet kokonaan läpi, mutta muutamien toistojen jälkeen tehtävä sujui hienosti. Tässä hahmottelemani kuva harjoituksesta.

Seuraavaksi lisäsimme harjoitukseen myös kaarevia linjoja. Samalla saimme muuttaa Ranen kanssa laukka askeleen normaaliksi, ja tulla kolmen pystyn linjaa neljällä laukalla. Tässä taas jonkinlainen kuva harjoituksesta, jonka avulla minun on helpompi kertoa siitä myös teille.

Kolmen pystyn linjan jälkeen laukattiin sujuvasti kaarretta eteenpäin kohti pystyä. Pystyltä tehtiin kaareva tie normaalilla neljällä laukalla okserille. Ranen kanssa aluksi ongelmia teetti huono hyppy okserille, jonka jälkeen kuuden laukan kaareva linja pystylle epäonnistui. Tulimme tätä harjoitusta useamman kerran, jonka jälkeen tehtävään lisättiin vielä kaareva neljän laukan tie pystyltä okserille ja okserilta kuuden laukan kaareva tie pystylle. Hyppäsimme tehtävää n. 100cm tasolla, mutta itse en ollut aina oikein tilanteen tasalla, niin myös Rane oli sitä mieltä, ettei se ala yksin tekemään hommia. Mutta onko tuo ihmekkään, jos olisin itse hevonen en hyppäisi minäkään ilman ratsastajan tukea ja apua. Mutta kun sain itsenikin taas mukaan tilanteen tasalle ja muistin olla jättämättä hevosta yksin tehtäville ratsastaessa, homma kulki kuin junan vessa. Viimeinen rata meni aivan loistavasti ja saimme olla molemmat tyytyväisiä, niin minä, kuin myös Rane! Mutta onneksi virheiden tekeminen on hyvästä, koska niistä oppii aina ja samalla muistaa miksi niissä treeneissä oikein käydään.

Tästä siis luottavaisin mielin ensiviikolla Raul Kaunan valmennukseen valmistautumaan 29.4 pidettäviin alue kisoihin. Siellä meillä olisi Ranen kanssa tarkoituksena stratata kauden ensimmäinen 110cm hallissa, tietysti yrittäen parantaa viime syksyistä tulosta, jolloin saimme ensimmäisestä 110cm radasta 16vp.

Näin lopuksi vielä mainittakoon lyhyesti, että olen ollut ensimmäistä päivää töissä puhelin myyjänä Tornion saunalahden toimipisteessä. Se on ihan mukavan kevyttä hommaa ja palkka maksetaan tunti palkkana, ei pelkkänä provisiona (tästä olin itsekin vähän yllättynyt). Myös työ tiimimme on mukava ja nuorekas, joka tekee työstä entistäkin hauskempaa. Mutta tässäpä nämä kuulumiset tälläkertaa, ajattelin tehdä vklp jonkinlaisen varuste postauksen, jos teitä kiinnostaa ;)

terkkuja, Roosa